Vienon, Taiston ja Anteron blogi

Taisto kävi luonnetestissä 2.10. Maaningalla. Tuomareina olivat Jorma Kerkkä ja Reijo Hynynen.

Toimintakyky +1 kohtuullinen, terävyys +1 pieni, ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua, puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty, taisteluhalu +2 kohtuullinen, hermorakenne +2 tasapainoinen, tempperamentti +2 kohtuullisen vilkas, kovuus +1 hieman pehmeä, luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin, laukausvarma +++
Yhteispisteet 192.

Tapahtumat pimeää huonetta lukuunottamatta näkyvät seuraavissa videoissa:

Leikki ja kelkka Tapahtumat alkavat 2 minuutin kohdalla.

Puolustus

Haalari ja tynnyri

Seinä ja laukaukset

Tuomarin kommentit
 

Kiitos kasvis-Niina videoista!

Vienon kanssa on käyty syksyn mittaan neljässä tokokokeessa. Kolmessa kokeessa neljästä on onnistuttu nollaamaan "ihan varma" liike. Suurin ongelma meillä on "kyllä se kotona ja mölleissä osaa". Ohjaaja jännittää siis ihan sikana ja koira rauhoittelee jännittäjää. Ei kai se auta kuin harjoitella kisatilanteita ja paljon.

Kuopio 11.9. Tuomari Mauri Pehkonen

Alo2 145p
Luoksepäästävyys 10
Paikallamakaaminen 8 (tuplakäsky)
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen taluttimetta 6,5 (haahuilua mitä haahuilua)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 (jäi seisomaan. Treenikaveri kysyi olenko varma, että annoin oikean käskyn...)
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 8

Jo ennen koetta päätin, että tämä on nyt viimeinen kerta alokasluokassa. Siis avoimeen luokkaan, mars!

Kuopio 1.10. Tuomari Riikka Pulliainen

Avo2 156p
Paikallamakuu 0 (kolme!!! käskyä)
Seuraaminen 6,5 (puoleenväliin saakka yhtä tervanjuontia)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5 (olisiko ollut hiukan hidas)
Luoksetulo 9 (hiukan vino eteentulo)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Nouto 9,5
Kauko-ohjaus 10
Hyppy 9
Kokonaisvaikutus 10

Loppua kohti parannettiin.

Kannus 11.10. Tuomari Piritta Pärssinen

Avo1 173p
Paikallamakuu 9,5 (Puolikas piste meni kun palatessani Vieno venytteli ja nosti kyynäriä. Sijaistoiminto vissiin.)
Seuraaminen 9 (Neljä ensimmäistä askelta huono kontakti, sen jälkeen tiivis ja hyvä kontakti. Vasmmalle käännöksessä hiukan väljä, samoin toisessa täyskäännöksessä. Loppua kohden tiivistyi ja kontakti parani.)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 (Olisiko piste mennyt hitaudesta)
Luoksetulo 7,5 (Pysähtyi nopeasti, mutta jäi vinoon kurkkimaan mihin se pallo meni. Eteen tuli vinoon.)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Noutaminen 8,5 (Eteentulo taas vino.)
Kauko-ohjaus 7 (Ennakoi ensimmäisen mahanmenon. Tuomari sanoi, että olisi kannattanut antaa uusi "istu"-käsky, jolloin pisteitä olisi mennyt vain yksi.)
Estehyppy 9 (Vinoon eteen.)
Kokonaisvaikutus 10 (Tekeminen oli iloista! Edellisen kokeen tapaan Vienon into vaan nousi loppua kohden. :))

Kuopio 5.11. Tuomari Katja Rautiainen

Avo2 149p
Paikallamakuu 7 (Kaksi maahanmenokäskyä. Muutoin ok.)
Seuraaminen 6,5 (Taas me laahustettiin...)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9 (Eteentuloasento oli vino.)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9. (En muista mistä piste meni, olisiko ottanut askelia ennen pysähdystä.)
Noutaminen 0. (Kolme käskyä. Sitten kun viimein nouti, liike oli hyvä...)
Kauko-ohjaus 8 (Kaksi istu-käskyä ensimmäisessä asennonvaihdossa)
Estehyppy 8,5 (Tuli hypystä eteen seisomaan. Hypyn takana Vieno oli niin vinossa, että en uskaltanut antaa luoksetulokäskyä, ettei kiertäisi estettä ja annoin hyppykäskyn, jonka jälkeen Vieno ei osannut tulla eteen istumaan. Olen kuitenkin tyytyväinen, että jännitykseltäni hoksasin vaihtaa käskyn ettei mennyt nollille.)
Kokonaisvaikutus 9. (Tuomarin mukaan näki hyvin mitkä olivat lempiliikkeitä hännän heilumisesta.)

Antero täytti puoli vuotta ja päätti täyttää ystäväkirjaa. Toivottavasti kaveritkin kävisivät täyttämässä.

Nimi: Antero
Lempinimi: Apumies-Antero, Anteropuntero, Antsa
Syntymäaika ja -paikka: 24.3. 2011 työhuone
Perheenjäsenet: Kaksi ihmistä, Vieno ja Taisto
Harrastukset: Homeenhajuisten asioiden etsiminen, makkarajälkeily ja tavaroiden kantaminen.
Lempiruoka: Ihan parasta ruokaa on kaikki ruoka. En oikein tiedä mistä tykkäisin eniten, ehkä luista, maksapannukakusta ja jauhelihasta.
Lempijuoma: Piimä ja kuravesi. Tykkään kyllä ihan tavallisestakin vedestä.
Parhaat kaverit: Ihan paras kaveri on minun oma ihmiseni, toiseksi paras on Taisto.
Pidän eniten: Omasta ihmisestä. Parasta on kun saan tehdä kaikkia kivoja tehtäviä sen minun ihmisen kanssa. Hometreenien lisäksi hauskinta on ihmisen silmiin katsominen, toiseksi hauskin on mennä maahan ja tökkiä nenällä keppiä. Niistä kaikista tehtävistä saa herkkuja tai sitten me leikitään minun ihmiseni kanssa. Minä aina voitan sen leikin kun olen niin kamalan vahva.
Eniten inhoan: Oman vuoron odottaminen kun minun ihminen treenaa Vienon tai Taiston kanssa. Joskus harmittaa kun Vieno-äiskä köllöttää ihmiseni jalkojen päällä eikä laske minua siihen. Ja sekin harmittaa kun Myy-sisko litistää minut lattialle. Minä en oikein uskalla niille naisille sanoa vastaan.
Mikä minusta tulee isona: Aion tulla isoksi ja reippaaksi työkoiraksi
Lempimusiikki: Musiikista en ymmärrä, mutta parasta ääntä on se kun oman ihmiseni askeleet lähestyvät kotiovea.
Lempileluni: Paras leluni on oman ihmiseni oikea ranne ja toiseksi paras vasen ranne. Jostain syystä ihminen ei anna minun leikkiä niillä, joten on tyydyttävä vähän tylsempiin leluihin.

Kuvaaja Niina Auvinen

Rakas päiväkirja, kirjoitan nyt sinulle ensimmäistä kertaa, koska en ole aiemmin osannut kirjoittaa.

Olen Antero ja 11 viikkoa vanha. Minua kutsutaan tuttujen kesken myös Antsaksi tai Antero Vipuseksi. Me ollaan minun siskojen ja veljien kanssa touhuttu kaikenlaista viime viikkoina ja ajattelin kertoa sinulle meidän touhuista.

Eka kertaa me matkustettiin koko joukolla kun oltiin viisi viikkoa vanhoja. Taisto on homekoulussa Pohjanmaan maaseutuopistossa Kannuksessa. Meidän ihminen pakkasi meidät kaikki ja äiskä-Vienon autoon ja me autoiltiin sinne Pohjanmaalle. Ensin me vähän ihmeteltiin autoilua, mutta ajateltiin sitten nukkua kun siellä ei sen kummempaa tapahtunut. Siellä Kannuksessa me saatiin myös tehdä kaikenlaisia tehtäviä. Kennellinjan 3. vuosikurssin opiskelijat tekivät meille pentutestin Piritta Pärssisen johdolla. Niitä tehtäviä piti tehdä kesken päiväunien ja se oli vähän hassua. Mutta lopuksi saatiin etsiä nameja lattialta ja leikkiä niiden testaajien kanssa. Se oli kivaa. Siinä testissä kuulema todettiin, että minä ja Lettu ollaan ulospäinsuuntautuneen ja dominoivan sorttisia, hyviä työkoiranalkuja. Monet meistä sai arvion "Koira hyväksyy ihmisen johtajaksi ja sopeutuu uusiin tilanteisiin helposti. Paras valinta monille koiranomistajille. Hyvä tottelevaisuuspotentiaali." Oli meillä joukossa sekin kiltti lapsi, joka arvioitiin vähän rauhallisemmaksi, passeliksi kaikenlaisiin perheisiin ja helpoksi kouluttaa.

Reissussa oli erilainen aitaus kuin kotona, mutta hyvin sielläkin nukutti. Silloin me vielä pysyttiin tuollaisessa aitauksessa. Nykyään me kaadetaan ne tuosta vaan.

Siellä Kannuksessa me ollaan käyty kahdesti. Siellä me tavattiin kamalasti erilaisia isoja koiria. Meidän ihminen sanoi, että me ollaan jututtettu meidän retkillä reilusti yli kymmenen eri rodun edustajia. Toiset on olleet tosi isoja ja toiset piemenpiä. Meistä kaikista hassuimpia olivat kiinanharjakoirat kun niillä ei ole karvoja ollenkaan ja ne vähän jänskäsi meitä aluksi. Kai siksi kun me ollaan niin pörröisiä.

Me päästään aina vuorotellen isojen koirien mukaan treeneihin ja lenkille. Me osataan kulkea hihnassakin jo aika hienosti. Paitsi silloin kun meitä on monta. Silloin me roikutaan meidän ihmisen pohkeissa ja kieputetaan hihnat se jalkojen ympärille niin, ettei se pääse liikkumaan kun lilliputtiaskelin.

Meillä on ikäkavereitakin. Tämä on Nala-valkkari. Se käy meillä leikkimässä kun se perheessä on vain valkoista väkeä.

Vehnäneiti Neetta Röpänen on myös meidän kavereita.

Poka-rotikka on aika iso poika, mutta sen ihminen sanoi, että me ollaan sille just sopivaa seuraa.

Jälkeä jotkut meistä kokeili eka kertaa 5 viikkoisena. Silloin kyllä makkararuutu sujui paremmin. Meillä on myös hauska piha kotona. Sieltä löytyy tosi usein ruokaa. Silloin pitää vaan olla aika nopea, etteivät siskot ja veljet saa enempää kuin minä.

8 viikoisena jälki sujui jo hyvin. Tässä olen minä itse jäljellä Keski-Suomen bouvierien tapaamisessa.

Silloinkin kun ollaan kotona, me keksitään kaikkea kivaa tekemistä.

Mansikkapenkki oli aika tylsän näköinen, joten me vähän tuunattiin sitä Taiston kanssa.

Kun me oltiin pieniä, niin Taisto jänskäsi meitä. Se vaan juoksi karkuun ja asui eteisessä ettei vaan törmäisi meihin. Eikä meidän äiskä olisikaan antanut kenenkään muun koiran, ei edes Taiston tulla meitä lähelle. Nykyään Taisto tykkää tosi paljon leikkiä meidän kanssa. Kun me leikitään pihalla hippasta, niin Taisto aina paimentaa meitä. Taisto onkin aika kiva kun se ei komentele niin paljon kuin meidän äiskä.

Kuva Eija Taipalinen

On me matkustettu muuallakin kuin vaan Kannuksessa. Viime viikolla meitä oli neljä poikaa bouvierien kesäleirillä Ylöjärvellä ja Kouvolassa Taiston homekoulun harjoituksissa. Meidän kanssa on kuulema helppo matkustaa kun me seurataan huolella meidän ihmistä ja osataan olla hienosti autossa ja kaikissa uusissa paikoissa. Me nukuttiin sillä reissulla kolmessa eri paikassa ja hyvin nukuttikin. Hauskinta oli kun saatiin nukkua meidän ihmisen kanssa lattialla siivouskomerossa. Siellä paikassa oli 20 koiraa ja yhdeksän ihmistä yhdessä 80 neliön mökissä. Jotkut isot koirat, niin kuin Vieno ja Taisto kylläkin nukkuivat autossa kun siellä mökissä oli niin kamalan kuuma. Siellä me käytiin ekaa kertaa uimassakin.

Palaan taas asiaan, kunhan minulla on uutta kerrottavaa.
Terveisin parahin ystäväsi Antero

Tämä on hyvää:

http://www.youtube.com/watch?v=AhCbW_We8i0&feature=youtube_gdata

Lasten mielestä mamman maito on parasta mitä voi olla. Vienon mielestä kuusiviikkoiset voivat jo keskittyä enempi leikkeihin ja maitoa tarjoillaan enää harvoin ja harkitusti. Vieno kävelee tyynesti eteenpäin ja pennut aina yhtä innokkaana kipittävät perässä.  http://www.youtube.com/watch?v=dbNyBLG8gAc&feature=youtube_gdata

Me ollaan päästy tutustumaan kaikkiin jänniin asioihin.

Oltiin äiskän kanssa kaupunkiretkellä ja ajeltiin hississäkin.

Metsälenkille me päästään vuorotellen.

Siellä metsääs on kaikkea tosi jännää.

Meistä on ihan parasta lenkkeillä meidän pienten ihmiskavereiden kanssa.

Metsässä on ihan kamalan isoja esteitä.

Mut me opetellaan kiipeämään...

...niiden yli.

Leikitään me kotonakin meidän kavereiden kanssa. 

Pääsiäisenä aloitettiin palloilukausi.

Meidän omassa leikkipuistossa on paljon tekemistä.

Tuu jo ulos, mun vuoro!

Me harjoitellaan erilaisia alustoja.

Sählypallo on minun makuuni.

Metallinoutoharjoitukset täydessä vauhdissa.

Ulkoilu ramasee.

Me ruokaillaan nykyään RomulusRemus-tyylillä.

On meillä käynyt jo koiravieraitakin, Elsa-mummo, Alma-täti ja Lilli.

Lilli on vaan vähän isompi kuin me.

Kylässä kävi myös anitahirvos-klooni perro Alma. Alman mielestä me ollaan aika tylsiä rääpäleitä.

Mutta me tarkaistettiin oliko Almalta löytynyt maitobaari. Valitettavasti ei.

Me halutaan ulos leikkimään!

Pentujen täytettyä kolme viikkoa ne saivat kunnolla jalat alleen ja aloittivat maailmanvalloituksen.

Me ollaan aloitettu isojen koirien ruokien syönti. Jauheliha on toooosi hyvää.

Äiskän piimädrinksu maistuu meillekin.

Meillä on käynyt tosi paljon vieraita. Eniten me tykätään pienistä ihmisistä.

Aloitan kakun syönnin kynttilöistä.

Pallot ovat meikäläisen mieleen ja repimislelut. Mistähän mamma arvasi hankkia minulle näin kivat synttärilahjat?