Käytiin Vienon kanssa Kajaanin näyttelyssä. Pakkasta oli, en tiedä paljonko, mutta riittävästi. Hiekkapohjaisessa kuplahallissa olikin raikas tunnelma. Vienolla seisominen oli tällä kertaa tavanomaistakin vaikeampaa, maks. 5 sek. Punainen nauha kumminkin ja huomautus korvien ylimääräisestä vekistä. :D Ihmisen suosikkikoira oli jyhkeä amerikkalais-venäläinen nuoriherra War Thunder Hit Alivet. Tuomari tykkäsi punaisen nauhan verran.

Hassua, kun kotona pidämme Vienoa isona rohjakeena, jolle suunnittelimme lomamatkalta tuovamme norsun leikkikaveriksi, niin toisten bouvierien rinnalla se olikin siro tyttönen. Tosin Vieno itse tuntee olevansa pikkuinen, luultavasti vehnäterrierin kokoa korkeintaan. Itseasiassa se varmaankin luulee olevansa nimenomaan vehnäterrieri. :D

Tapasimme Kajaanissa myös Vienon isonsisko-Astan, joka on Ihan Oikea Pelastuskoira. Astan uraa seurailemme suurella kunnoituksella. Vienon ja Astan liikkeet ja reaktiot olivat huvittavan samanlaisia, mutta ulkonäöltään, varsinkin väreiltään tytöt poikkeavat aika paljon. Asta on huomattavast Vienoa vaaleampi, kauniin vaaleanharmaa. Lisäksi tapasimme pikku Halon perheen. Halo oli itse vielä liian nuori osallistumaan näyttelyyn. Huiskutuksia Astalle, isolle valjellensä Kassulle, Halolle ja sille pikku samojedille (ehdin jo unohtaa nimen,vaikka yritin painaa mieleen) ihmisineen. :)


Ihminen aina heltyy ostamaan näyttelyistä herkkuja palkinnoksi


Ylpeä sohvanvaltaaja

Peppi ei tällä kertaa voinut osallistua näyttelyyn tulehtuneisiin naarmuihin saadun antibioottikuurin takia. Mutta jotain mukavaa ohjelmaa Pepillekin oli järjestetty. Huonekalujen siirtelyn johdosta koirat saivat uuden sohvan käyttöönsä.