Rakas päiväkirja,
Mulla on taas sulle paljon kerrottavaa! Ensiksikin mulle syntyi taas lapsi. Tai oikeestaan minä löysin sen sohvalta. Sen nimi on Herra Tossavainen.


Tässä me nukutaan yhdessä Herra Tossavaisen kanssa.


Vasemmalla Herra Tossavainen ja oikealla esikoiseni Possu. Possu on nyt puolivuotias. Mun lapsilla on varmaan eri isät, mutta en oo varma kun en tunne niitä tyyppejä.

Nyt en mä enää hoida sitä Tossavaista. Ensin se muutti pois kotoa. Sitten se ilmesty takasin, mutta en mä enää viitti sitä hoitaa. Eiköhän se jo pärjäile ilman äitiäkin. Minun ihminen kyllä hoitaa lapsiaan, vaikka ne on muuttaneet kotoa. Tai ainakin se antaa niille ruokaa ja kaikkee. Kummllista minun mielestäni, pärjäis ne yksinkin. Yksikin tulee tänne usein vikonloppuisin. Sillä on nykyään aina päällä maastovaatteet. Se varmaan on kaikki viikot maalimiehenä hakumetsässä. Kerran mä näin, että se tuli sellaisella isolla autolla, joka oli täynnä maastoasuisia tyyppejä. Niitä on siellä varmasti koko metsä täynnä. Oispa mahtavaa päästä treeneihin sinne!

Yhtenä päivänä me käytiin minun ihmisen kanssa kaupungilla. Oon mä siellä ennenkin käynyt, mutta nyt siellä oli tosi paljon ihmisiä. Ihminen oli käynyt katsomassa jotain BH-koetta ja kokenut herätyksen, että minun pitää opetella kulkemaan ihmisten ja kulkuvälineiden seassa. Minusta siellä oli tosi kivaa. Ihmisellä oli paljon makkaroita taskussa ja minä sain niitä aina kun vaan muistin katsoa sitä. Niitä makkaroita sai vieläkin enemmän jos pyörä ajoi läheltä. Pienenä minusta olis ollut kiva alkaa juoksukisoja niiden pyörien kanssa. Mutta en mä enää viitti kun tykkään enempi makkaroista kuin juoksemisesta. Kattelin minä kyllä muuallekin kun pelkästään mun ihmistä. Olis ollut kiva käydä sellasessa isossa autossa, josta tuli ulos ja meni sisään pajon ihmisiä. Siellä oli taatusti jotain mukavaa. Ihminen sanoi, että voidaan joskus mennä semmoseen kunhan on lompsa mukana. Mikähän sekin on?


Siellä kaupunkikävelyllä meidän viereen pysätyi autollaan yksi täti jolla oli briardi. Se oli ekaks kattonut, että mä olen samanlainen. Siis briardi. No hoksas se sitten, että en kuitenkaan oo. Mutta siitä ihminen keksi, että minua pitää trimmata bouvierimpaan muotoon. Menen kuulema vasta kesällä näyttelyyn, niin se ryhtyi itse minua parturoimaan. Toivottavasti se ei taas jatka sitä leikkelyä monta päivää peräjälkeen. tää on nyt ihan hyvä kotiturkki.


Silmätkin näkyy

Vielä viimenen uutinen. Mä olen aloittanut tokon. En oikeen tarkasti tiedä vielä mitä se on kun oon ollut vasta kerran harkoissa. Vähän samalaista kun tottis paitsi, että joku tyyppi aina sanoo: "Liikkelle mars!". Mä kerron siitä sulle myöhemmin lisää.

Terveisin ystäväsi Vieno