Rakas päiväkirja, kirjoitan sinulle pitkästä aikaa.
Minun elämäni on ollut mukavaa ja tasaista paitsi ihan viime aikoina. Meille nimittäin muutti yksi kakara, Taisto. Onhan se ihan jees yleensä, mutta välillä TOSI rasittava. Se riekkuu ja yrittää roikkua minun karvoissani. EVVK. Kaiken lisäksi se haukkuu (!) minulle kun en leiki sen kanssa. Välillä joudun konahtamaan sille, että painuu hornan tuuttiin. Minä kun en mikään pikkukakaroiden leikkitäti ole. Katsotaan sitten kunhan se kasvaa vähän järkevämmäksi.
Meillä menee ihan hyvin kun tuo kakara ymmärtä pitäää kunniottavan välimatkan
Voin mä joskus leikkiä sen kanssa isojen fiksuja leikkejä, niin kuin hippasta
Sille tulee hyvä mieli jos se saa ohittaa
Voi mä joskus söpöilläkin se kanssa
Yhtenä päivänä meillä kävi mun kavereita kylässä
Me leikittiin isojen leikkejä ja pidettiin sellaista reipasta koiramaista ääntä, niin sitten Vienon ihminen keksi, että meille pitää olla välillä kehittäviä leikkejä. Sitten se teki meille verilettujen etsintäleikin.
Mä en tiedä kuka voitti kun me oltiin kaikki aika hyviä siinä.
Vieno aina seuraa minua, kun mulla on parhaat leikit
Hilmalla on minusta kivat puuhat. Paitsi metsässä, kun se juoksee niin lujaa ja häviää multa. Ja meistä lähtee samanlaiset hyvät ärinä-äänet.
Alma ja Ursula ettivät meidän pihalta koko ajan kaikkea.
Ei Tanelikaan viittinyt Taiston kanssa leikkiä
Meidän touhut oli niin kivoja, että kaikki vaan halusivat kuvata meitä.
Kommentit