Raunioradalla päästiin ensimmäisen kerran käsiksi rakennusetsintää. Etsittävä tila oli kolmikerroksinen useampihuoneinen. Etsitävät tilat ovat varsin moninaiset pimeästä kellarista avoimeen yläkerroksieen ja maapohjaisista tiloista betonikasoihin ja syviin kuiluihin. Raunioetsintä ei siis ole aivan vaaratonta edes harjoitteluvaiheessa. Ohjaajat painottavatkin vakuutuksien tärkeyttä ja kehottavat joka harjoituksen jälkeen tutkiman koiran tassut huolella mahdollisten vammojen varalta.

Peppi paineli rakennuksessa innoissaan kellarista vintille ukko-luvan saatuaan. Jopa niin innoissaan, että maalimies jäi ensimmäisellä etsintäkierroksella löytymättä. Fiksuna koira Peppi sitten totesi, että jos ei kerran ukkoa löydy sisältä, sen täytyy olla ulkona ja pyyhälsi samalla vauhdilla ulos. Ja löytyihän sieltä ulkoa maalimies. Sen toisen ryhmän. :-D Peppi ei oikein ymmärtänyt, että miksi tämä maalimies ei antanutkaan niitä herkkuja kehuja. Vaan alkoihan sieltä rakennuksestakin löytyä niitä maalimiehiä kun ihmisosallistujat älysivät tarkemmin vahtia ulko-ovea. Pilkkopimeässä kellarissa Peppi tarvitsi kyllä oman ihmisen ja taskulampun tukea uskaltaakseen ihan maalimiehen lähelle. Pimeys olikin ilmiselvästi uusi asia lähes kaikille koirille ja tukea ja taskulamppua kaivattiin monelle, valoisassa rohkealle ensiavuksi.

Vienon kanssa ei vielä harjoiteltu varsinaista maalimiehen etsintää. Kunhan kierrettiin rakennusta ja napsittiin makupaloja siellä norkoilevilta ihmisiltä. Löysipä Vieno yhdestä huoneesta kovasti piileskelyä yrittäväkin tyyppi. Sillä oli tosi hyvät herkut. Rohkeasti pentu kuljeskeli rakennusta ympäri. Edes lukuisat portaat tai pimeä kellari eivät jännittäneet kun oma ihminen oli koko ajan mukana.