Pitkästä aikaa käytiin Pepin kanssa kunnon viikonloppulenkillä. Sää on nyt sen verran viilentynyt, että  lenkkeily huvittaa tuuheaturkkisiakin tyyppejä. Melkein neljä tuntia kävellä lompsittiin Vuorilammen ja Tervaruukin maisemissa. Ihmisiä ja koiria oli tosi vähän liikkeellä. Sen sijaan kohtasimme harvinaisemman kaverin. Kyy kiemurteli latupohjan yli. Oli muuten elämäni ensimmäinen käärmeen livekohtaaminen luonnossa. Kolmesta paikalla olleesta ensimmäinen jymähti kauhuissaan paikalleen, toinen tahtoi innoissaan tehdä tuttavuutta ja kolmas jatkoi tyynesti matkaansa tuijottavista katseista välittämättä. Taidetaanpa muutaman päivän ajan tyynnytellä tunteita ja lenkkeillä toisaalla. Kävin sitten ostamassa läjän kyypakkauksia, että riitttää jokaisen lenkkipuvun taskuun. Tosin ei taida olla konsensusta auttavatko kyypakkauksen kortisonitabletit koirilla käärmeen puremaan. Ei siitä ainakaan haittaa liene.

Viralliset kesäkukat tuli sitten viimein hankittua. Harvoin tapaa niin innokkaita istutusapulaisia kuin tänään. Apulaisia kiinnosti kaikki, itse kasvit, multa ja kukkaruukut, varsinkin muoviset.





Vienoa ei ole vielä opetettu menemään portaita alas. On tarkoituksella koitettu vähän säästellä nopeasti kasvavan koiruuden niveliä. Ulos mentäessä portaita on muutama ja sitten vielä sisällä talossa kerrosten välillä. Vieno painaa nyt melkein 11 kg ja alkaa olla melkoinen kanneltava, joten porrasharjoitukset päätettiin aloittaa. Aloitettiin portaiden alapäästä. Ensimmäisen päivän tulos: itsenäinen laskeutuminen toiseksi alimmalta portaalta!