Peppi oli kyläilyretkellä nuoren ystäväpariskunnan luona. Nuoret suunnittelevat koiran hankintaa ja mietiskelivät voisiko vehnäterrieri olla sopiva rotu. Peppihän on kiva ottaa kokeilukoiraksi se kun on niin sopivan pieni, söpö ja ihmisrakas. Eväskassit ja käyttöohjeet mukanaan Peppi lähti nuorten mukaan perjantai-iltana. Sunnuntaina koira palautettiin kotiin sopimuksen mukaan. Kahvipöydässä kyseltiin viikonlopun kuulumisia. Nuoret kertoivat miten Peppi oli kovin väsähdellyt lenkeillä. Kuulosti kummalle kun Peppi jaksaa kyllä lenkkeillä ihan miten kauan vaan tai se ei ole koskaan ainakaan ennen ihmistä väsähtänyt. Vajaan kymmenen kilometrin matkalla Peppi oli aivan uuvahtanut kilometriä ennen määränpäätä ja päättänyt kääntyä takaisin. Nuoret olivat yrittäneet selittää, että taakse päin matka on paljon pitempi kuin eteenpäin kulkien. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen oli kuitenkin päästy eteenpäin ja määränpäähän lyhyempää reittiä kulkien. Toisella lenkillä Peppi oli parkkerannut pururadan laidalle suostumatta liikahtamaan sen enempää eteen kuin taaksepäinkään. Taluttaja oli sitten istahtanut polun laitaan odottelemaan Pepin voimien palautumista. Kolme varttia kului ennen kuin Peppi kyllästyi jumitteluun ja lähti liikkeelle. Siis kysymyshän ei ollutkaan väsähdyksestä vaan täydellisestä huijauksesta. Jatkossa Pepin käyttöohjeisiin on lisättävä huijausten tunnistamisosuus.

Kahvin juonnin lomassa nuoret katselivat vaivihkaa koirakirjasta joitakin rotuja, ei kuitenkaan terrierejä.


Mä oon ainakin tosi kiltti. Ja herkkä.

Peppi on muutenkin viime aikoina kunnostautunut ihmisten (ja Vienon) kouluttamisessa. Kenkien, käsineiden, kassien yms. irtaimen sieppaus on lysti harrastus. Hauskaa tietysti olis mikäli ihmnen ryntäisi perään noutamaan esinettä. Ei hullunpaa ole sekään, että ihminen kutsuu hunajaisun äänin kinkkuviipaleen kera tekemään vaihtokauppaa. Ajoittain ihmiset koittavat ärjyäkin jotain ärräpäitä, mutta nopeampana  ja kovakorvaisena Peppi vaan naureskelle partaansa. Lenkkeilyparkkeerausta Peppi yrittää harjoittaa myös kotiväen kanssa. Kotiväki vaan ei enää usko väsymysselityksiin, vaan jatkaa matkaansa vehnänvärinen ankkuri perässä raahautuen. Jossain kohtaa ankkurille sitten löytyy jalat alle kun raahausmetodi alkaa kyllästyttää. Vieno taas saa Pepiltä koulutusta ruokapöydän alustan valtijuudesta. Koko perheen koulutus on siis hyvässä vauhdissa.