Koirien ruokarintamalla on siirrytty osittain kovempaan kamaan, luupitoiseen sapuskaan. Illallisen ruokalistalle ovat ilmestyneet kanansiivet ja -kaulat, häränhännät sekä valikoima muuta luista evästä höystettynä jauhelihalla, -lohella ja mahalla ynnä muulla pehmeämmällä ja lisäksi maustettuna kasvismössöllä. Aamupalalla koirat jatkavat entisten sorttisten nappula-annosten voimin. Mitään varsinaista terveydellistä tai ideologista syytä siirtyä hyvälaatuisesta teollisesta koiranruuasta muihin vaihtoehtoihin ei ollut. Uuden ruokalistan syynä on puhdas sääli Vienon ruokanautinnosta. Se nimittäin selviää nappula-annoksestaan keskimäärin 15 sekunnissa. Eihän sitä kestänyt katsoa, hyvän ruuan suuri ystävä sai nauttia lempiharrastuksestaan 30 sekuntia vuorokaudessa. Syystä siitä ryhdyimme etsiskelemään ajallisesti pitemmän gourmetnautinnon tarjoavia ruokalajeja. Näin päädyimme raakaa lihaa ja luuta sisältäviin ateriakokonaisuuksiin. Lisävaikutuksena ronkelin Pepin ruokahalu parani kertaheitolla. Nirppanokka ei enää nyrpistele kupin äärellä.
Miksi emme sitten ole siirtyneet kokonaan luiseen sapuskaan? No, sehän johtuu kokonaan ihmisen laiskuudesta. Ravintoaineiden saantiin ei tarvitse keskittyä niin tarkasti kun nappuloilla täydennetään kokonaisuutta.

Seuraavassa havaintoesitys illallisen jälkiruuan nauttimisesta (pääruokana oli jauhettua lohta mahapullilla). Parin tunnin sessio.