Rakas päiväkirja, minulla onkin sinulle suuri uutinen. Me ollaan minun ihmiseni kanssa muutettu uuteen omaan kotiin! Oikeastaan se koti ei ole yhtään uusi. Siinä on ennen asuneet mun emännän ukki ja mummo. Se ukki rakensi sen. Sitten siinä asui mun emännän iskä, kun se oli ensin syntynyt Ja vähän aikaa sitten siinä asui mun emännän veli. Mutta nyt siinä asutaan me! Tämä talo näyttää ulkoa aika vanhalta, mutta sisältä se on hieno. Mun emäntä sanoi, että täällä täytyy pitää maalaustalkoot. Mikäpäs siinä, minusta on aina huippua kun tulee vieraita!

Mulla on ihan oma talo ja piha valvottavana. Vähänkö huippua! Mulle on siihen pihaan laitettu sellainen juoksulanka. Sellaisissa on kuulema koirat ennenkin olleet. Minusta se on ihan jees järjestely. Tässä talossa ei kylläkään ennen ole asunut koiria. Kissoja vaan ja siili. Viimeisin kissa asui yli kaksikymmentä vuotta sitten. Sen nimi oli Ville Kaarina. Se oli kai ensin Kaarina, mutta sitten ne ihmiset huomasikin, että se olikin Ville. Vähän aikaa sitten täällä asui siili, jonka nimi on Suhonen. Onneksi ei asu enää, koska minä en erityisesti välitä siileistä. Sellainen jos nukkuisi makuuhuoneessa, niin menisi hermot. Sitä paitsi se kuulema juoksee kaiket yöt siinä juoksupyörässä.Minä taas olen enempi iltauninen.

Tästä portailta minä voin hyvin tarkkailla ympäristön tapahtumia.

Tää kuisti on tosi hyvä tarkkailupaikka myöskin.

Emäntä hankki tällaiset kivat tyynyt, joiden päällä on hauska köllötellä.

Joskus mulla käy Taisto kylässä.

Minä yleensä teen sille selväksi kuka tässä talossa määrää.

Pihan hoidossa on joskus pientä valittamista. Joudunkin välillä viimestelemään ruohonleikkaukset kun en ole tyytyväinen jälkeen.

Tämä meidän uusi koti on kyllä tosi kiva juttu!

Käyn mä joskus kylässä siellä entisessäkin kodissa. Erityisesti haluan käydä aina silloin kun siellä käy pieniä ihmisvieraita.

Mulla on vielä yksi uutinen sulle, minun emännästä tulee insinööri. Se juurikin pääsi sellaiseen kouluun. Minä tiedät ne koulujutut. Minä olen nimittäin käynyt kahtakin koulua. Siellä oli kamalasti kavereita, mutta niiden kanssa ei saanut riehua kun piti vaan opetella istumista ja seuraamista ja kaikkee semmosta. Ja sitten siellä sai aina nakkeja! Jotta ei hullumpia hommia ne kouluhommat.

Täällä blogissa minä vierailen jatkossa aika harvoin. Näkymisiin siis.

Terveisin parahin ystäväsi Peppi!