Harrastukset siirtyvät yksi toisensa jälkeen talviaikaan. Rauniotreenit loppuivat puuhan käytyä liian vaaralliseksi kaikille osapuolille liukkauden ja pimeyden takia. Sen tilalle tulivat yhteislenkit treeniporukan kanssa. Uutena aluevaltauksena olemme alkaneet treenata esineruutua. Vieno löytää ja tuo esineet hyvin. Ei ihan käteen saakka, mutta eteen kumminkin. Kotioloissa esineen luovutuskin onnistuu jo suht hyvin. Peppi sen sijaan ei voi käsittää moista. Kun kerran treeniporukka on paikalla se on vuoren varma, että jonkin puskan takana oleskelee se eksynyt ihmispolo, joka odottaa löytäjäänsä. Etsimistä ei luonnollisestikaan voi lopetaa ennen kuin ihminen löytyy vaikka mamma kuinka huutelisi kutsuhuutojaan. Kuka sitä nyt kesken töiden. Siispä harjoittelemme Pepin kanssa esineen tuontia ensin ihan vaan kotipiirissä.

Pepillä on muutenkin ollut viimeaikoina vaikeuksia myllertävien hormoniensa vuoksi. Vieno on saanut kuulla kunniansa ja sitä on alistettu aina mennen tullen ja palatessa. Vieno on jo sen verran tullut isoksi, ettei enää sentää anna Pepin viedä luuta suustansa. Vielä pari kuukautta siten Peppi harrasti luun vaihtoa tyyliin: Vienon luu on parempi, eikun oma, eikun Vienon, eikun oma, eikun Vienon.... ja lopulta haalasi koko huushollin luuta vartioitavakseen. Lisäksi Peppi on harrastanut yöllistä voihkintaa ulko-oven pielessä ja koko seutukunnan vartiointia. Olemme saaneet reippaita herätyksiä aamuöisten kadullakulkijoiden takia..

Vienon jo kertaalleen kadonneet vauvahampaat löytyivät, joten olihan ne dokumentoitava.

Ilonpitoa kuravaatteissa



Huom. Vienolle tyypillinen korvien asento


Nyrkkeilymatsi?





Liipasinsormessa yhä hitautta