Rakas päiväkirja, kirjoitan nyt sinulle ensimmäistä kertaa, koska en ole aiemmin osannut kirjoittaa.

Olen Antero ja 11 viikkoa vanha. Minua kutsutaan tuttujen kesken myös Antsaksi tai Antero Vipuseksi. Me ollaan minun siskojen ja veljien kanssa touhuttu kaikenlaista viime viikkoina ja ajattelin kertoa sinulle meidän touhuista.

Eka kertaa me matkustettiin koko joukolla kun oltiin viisi viikkoa vanhoja. Taisto on homekoulussa Pohjanmaan maaseutuopistossa Kannuksessa. Meidän ihminen pakkasi meidät kaikki ja äiskä-Vienon autoon ja me autoiltiin sinne Pohjanmaalle. Ensin me vähän ihmeteltiin autoilua, mutta ajateltiin sitten nukkua kun siellä ei sen kummempaa tapahtunut. Siellä Kannuksessa me saatiin myös tehdä kaikenlaisia tehtäviä. Kennellinjan 3. vuosikurssin opiskelijat tekivät meille pentutestin Piritta Pärssisen johdolla. Niitä tehtäviä piti tehdä kesken päiväunien ja se oli vähän hassua. Mutta lopuksi saatiin etsiä nameja lattialta ja leikkiä niiden testaajien kanssa. Se oli kivaa. Siinä testissä kuulema todettiin, että minä ja Lettu ollaan ulospäinsuuntautuneen ja dominoivan sorttisia, hyviä työkoiranalkuja. Monet meistä sai arvion "Koira hyväksyy ihmisen johtajaksi ja sopeutuu uusiin tilanteisiin helposti. Paras valinta monille koiranomistajille. Hyvä tottelevaisuuspotentiaali." Oli meillä joukossa sekin kiltti lapsi, joka arvioitiin vähän rauhallisemmaksi, passeliksi kaikenlaisiin perheisiin ja helpoksi kouluttaa.

Reissussa oli erilainen aitaus kuin kotona, mutta hyvin sielläkin nukutti. Silloin me vielä pysyttiin tuollaisessa aitauksessa. Nykyään me kaadetaan ne tuosta vaan.

Siellä Kannuksessa me ollaan käyty kahdesti. Siellä me tavattiin kamalasti erilaisia isoja koiria. Meidän ihminen sanoi, että me ollaan jututtettu meidän retkillä reilusti yli kymmenen eri rodun edustajia. Toiset on olleet tosi isoja ja toiset piemenpiä. Meistä kaikista hassuimpia olivat kiinanharjakoirat kun niillä ei ole karvoja ollenkaan ja ne vähän jänskäsi meitä aluksi. Kai siksi kun me ollaan niin pörröisiä.

Me päästään aina vuorotellen isojen koirien mukaan treeneihin ja lenkille. Me osataan kulkea hihnassakin jo aika hienosti. Paitsi silloin kun meitä on monta. Silloin me roikutaan meidän ihmisen pohkeissa ja kieputetaan hihnat se jalkojen ympärille niin, ettei se pääse liikkumaan kun lilliputtiaskelin.

Meillä on ikäkavereitakin. Tämä on Nala-valkkari. Se käy meillä leikkimässä kun se perheessä on vain valkoista väkeä.

Vehnäneiti Neetta Röpänen on myös meidän kavereita.

Poka-rotikka on aika iso poika, mutta sen ihminen sanoi, että me ollaan sille just sopivaa seuraa.

Jälkeä jotkut meistä kokeili eka kertaa 5 viikkoisena. Silloin kyllä makkararuutu sujui paremmin. Meillä on myös hauska piha kotona. Sieltä löytyy tosi usein ruokaa. Silloin pitää vaan olla aika nopea, etteivät siskot ja veljet saa enempää kuin minä.

8 viikoisena jälki sujui jo hyvin. Tässä olen minä itse jäljellä Keski-Suomen bouvierien tapaamisessa.

Silloinkin kun ollaan kotona, me keksitään kaikkea kivaa tekemistä.

Mansikkapenkki oli aika tylsän näköinen, joten me vähän tuunattiin sitä Taiston kanssa.

Kun me oltiin pieniä, niin Taisto jänskäsi meitä. Se vaan juoksi karkuun ja asui eteisessä ettei vaan törmäisi meihin. Eikä meidän äiskä olisikaan antanut kenenkään muun koiran, ei edes Taiston tulla meitä lähelle. Nykyään Taisto tykkää tosi paljon leikkiä meidän kanssa. Kun me leikitään pihalla hippasta, niin Taisto aina paimentaa meitä. Taisto onkin aika kiva kun se ei komentele niin paljon kuin meidän äiskä.

Kuva Eija Taipalinen

On me matkustettu muuallakin kuin vaan Kannuksessa. Viime viikolla meitä oli neljä poikaa bouvierien kesäleirillä Ylöjärvellä ja Kouvolassa Taiston homekoulun harjoituksissa. Meidän kanssa on kuulema helppo matkustaa kun me seurataan huolella meidän ihmistä ja osataan olla hienosti autossa ja kaikissa uusissa paikoissa. Me nukuttiin sillä reissulla kolmessa eri paikassa ja hyvin nukuttikin. Hauskinta oli kun saatiin nukkua meidän ihmisen kanssa lattialla siivouskomerossa. Siellä paikassa oli 20 koiraa ja yhdeksän ihmistä yhdessä 80 neliön mökissä. Jotkut isot koirat, niin kuin Vieno ja Taisto kylläkin nukkuivat autossa kun siellä mökissä oli niin kamalan kuuma. Siellä me käytiin ekaa kertaa uimassakin.

Palaan taas asiaan, kunhan minulla on uutta kerrottavaa.
Terveisin parahin ystäväsi Antero