Rakas päiväkirja, 

Nyt mulla on taas uutisia sulle. Mä oon vähän alkanut miettiä mikä musta tulis isona. Musta vois ehkä tulla ajokoira! Kun me ollaan minun ihmisen kanssa käyty metsälenkillä, niin minä oon vähän katellu niitä jäniksiä. Tai oikeestaan haistanut ja sitten rynnännyt. Mutta en oo vielä saanu kiinni yhtään. Ja mun ihminen on ollu vähän vihanen mulle kun oon hävinnyt sen silmistä. Niin kun kolme minuuttia jäniksen ajoa olis jotenkin vaarallista. Mutta se sano, että kun mä oon niin iso rotkale, niin joku lenkkeilijä voi pelätä minua. Tai sitten voin juosta tielle. Mutta sitten se on tosi hassu, kun se ei voi laittaa mulle hihnaa kun mä tulen takasin, ettei mulle kuulemma tulis sellanen käsitys, että joudun aina kiinni kun tulen. Niin sitten mä aina ehdin ottaa ainakin pari sprinttilähtöä lisää ennen kun se viimein laittaa sen hihnan. Siellä metsässä on tosi jyrkkiä seiniä, mutta mä osaan hirmu hyvin kiivetä niitä. Mun ihminen sitten huutelee, että en muka sais mennä, muuta en kai minä nyt kesken seinämän voi alkaa kääntyilemään, sieltähän putoais. Se mun ihminen vois itekin vähän kiipeillä, niin paranis silläkin hapenottokyky. Nyt se kyllä kävi ostamassa mulle sellasen isojen koirien fleksin, että se alkaa siinä minua kuljettaa metsässä. Se fleksi on tosi kätevä. Mä aina meen puun eri puolelta kuin ihminen, niin sitten se sanoo, että kierrä ja kun mä kierrän niin saan melkein aina herkun. Sitten musta ois kans tosi kiva juosta kilpaa sellasten tosi nopeiden pyöräilijöiden, mopojen ja rullaluistelijoiden kanssa. Ne aina joskus menee niin läheltä että ne varmasti tarkottaa sitä, että mäkin alkasin sitä peliä. Mutta mun ihminen melkein aina ehtii laittaa minut istumaan ennen kun ne ohittaa, niin en sitten voikaan alkaa kisata. Kato kun ei voi yhtä aikaa istua ja juosta. Ihan tyhmää. Onneks se ei aina huomaa.

Mut nyt me ollaan Pepin kanssa oltu kipeenä, lenssussa, eikä olla yhtään päästy lenkille tai harkkoihin. Meidän on vaan pitänyt olla omassa pihassa ja köllöttää sohvalla. Mun ihminen sano, ettei voi mennä lenkille jos ei kerran voi kunnolla hengittää. Mä oon kyllä hengittäny ihan hyvin, mutta kun on vaan niin kamalasti aivastuttanu ja sitten kun meinaa räkä valua, niin pitää ryystää. Pepillä välillä räkä roikkuu kun se ei osaa ollenkaan niin hyvin ryystää. Mutta on kyllä tosi tylsää olla vaan kotona. Niin sitten meille tuli Pepin kanssa riitaa. Peppi kyllä aloitti. Se meni ensin pöydän alle vaikka minun piti mennä ekaks. Pepin ihminen kyllä sano, että minä alotin, mutta miten minä muka pystyin alottamaan jos kerran Peppi meni sinne pöydän alle, vaikka minun piti. No kummiskin minä sitten jouduin aidan taakse eteiseen ja se oli tosi epistä. Muuta siitä riitelystä oli kyllä yksi hyvä puoli, minun ihminen sano, että nyt ollaan tarpeeksi terveitä lenkille kun kerran jaksetaan rähistä. Mä pääsin sitten kaupunkikävelylle. Mun ihminen sano, että mennään Vappuaaton kunniaksi harjottelemaan ihmisjoukossa kävelyä. En kyllä ymmärrä miks sitä pitäs harjotella, kun kävelee vaan. Siellä kaupungilla oli kyllä ihan kamalasti ihmisiä, sellasia aika nuoria. Niillä oli kamala jano ja niitä nauratti ja niistä lähti paljon ääniä. Melkein kaikilla oli koko kassillinen juomapulloja mukana. Yhetkin tytöt laulo, että aikuinen nainen mä oon. Ei ne kyllä tainnu olla, mutta ne sano meille hyvää vappua. Minun ihmistä nauratti, mutta sekin sano, että hyvää vappua. Minua kyllä kiinnosti enemmän kun siellä oli semmonen lampi, jossa oli sorsia. Niin sitten minä tuijotin niitä sorsia, enkä ehtinyt kattoa ollenkaan niitä iloisia ja janoisia. Musta ehkä vois tulla lintukoirakin. Niin sitten voisin kaiket päivät niitä tuijottaa. Ja sitten mä näin matkalla kans muita lintuja. Yhen variksen perään yritin loikata, mutta en voinu kun mulla oli hihna. Ihminenkin kyllä pomppas perässä ja karjahti jotain eitä. Ois sanonu ennen kun ehdin loikata, että oisin tienny etten ois saanu. No kuiteskin ne lintuhommat minua kiinnostas kans tosi paljon. Voiskohan olla yhdistetty ajo- ja lintukoira? Mun yks serkku ainaskin on hirvikoira. Se jaksaa juosta niiden perässä monta tuntia. Mun pitää vielä harjotella tota vauhtikestävyyttä.

Mä kirjottelen sulle taas joskus.
Terveisin Vieno